Jatkuva oppiminen sote-alalla

Siinä missä elinikäinen oppiminen on käsitteenä monelle jo melko tuttu, viime vuosina yleistynyt puhe jatkuvasta oppimisesta voi tuntua vieraammalta. Keskenään läheisissä termeissä on myös eroja. Jatkuvan oppimisen kohdalla painotetaan työn vaatimaa osaamisen kehittämistä ja työikäisten oppimista elinikäisen oppimisen kohdistuessa ihmisen koko elinkaareen.

Tässä tekstissä pohdimme sitä, mitä jatkuva oppiminen tarkoittaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen näkökulmasta ja suhteessa alan osaamiseen.

Oppimisen ilo ja vaatimus

Parhaimmillaan oppiminen motivoi työntekijää ja tuottaa oivalluksia. Se vahvistaa ammatillista identiteettiä, sitouttaa työhön ja innostaa. Sen lisäksi, että koulutuspalvelut vastaavat tehokkaasti jatkuvan oppimisen tarpeisiin, iso osa ammatin vaatimaa oppimista toteutuu koulutusjärjestelmän ulkopuolella luonnollisena osana omaa työtä.

Jokainen alalla työskentelevä tunnistanee alituisen kehittymisen, tiedon lisääntymisen ja uusiutumisen sekä niistä syntyvän tarpeen osata enemmän. Tarpeesta ja siihen liittyvästä velvoitteesta säädetään myös useammassa laissa (mm. laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994, terveydenhuoltolaki 1326/2010).

Oma lukunsa ovat sote-alan yrittäjät, jotka erityisesti tarvitsevat substanssiosaamisen lisäksi liike-elämän ja yritysjohtamisen taitoja. TUTU-hankkeen yhtenä tavoitteena oli tukea yrittäjien osaamista muuttuvassa toimintaympäristössä.

Liiketoimintaosaamisen eli muun muassa kustannuslaskennan ja talousosaamisen puutteissa on paikkaamista. Digitaalisuus, teknologia, järjestelmät ja ennakointi edellyttävät taitojen jatkuvaa päivittämistä ja vähintäänkin ymmärrystä siitä, mistä asioista pitää tietää enemmän. Juuri tuota ymmärrystä tarvitsee jossain määrin jokainen sote-alan työntekijä riippumatta siitä, millä sektorilla toimitaan.

Digin taitamista tarvitaan

Esimerkiksi nykyinen digitalisaation lisääntyminen ja uusiutuvat tietojärjestelmät edellyttävät sekä uutta osaamista että nopeaa asioiden omaksumista. Jos opittua ei ehdi sisäistää kunnolla, tilanne kuormittaa ja heijastuu työhyvinvointiin. Paine hallita ja ottaa uutta haltuun kasvaa. Pahimmillaan vaadittavan osaamisen puuttuminen vaarantaa potilas- ja työturvallisuuden.

Eurooppalaisessa työterveystutkimuksessa työn vaatima jatkuva oppiminen näyttäytyy myös yhtenä mahdollisena työturvallisuusriskinä. Uuden opettelemisen ja oppimisen vaatimus ei siis ole kivuton. Motivaation lisäksi se vaatii aikaa ja päätöksiä sekä työntekijöiden yksilöllisen oppimisen tason ja tavan huomioimista. Yksi oppii kirjasta lukemalla, toinen kuuntelemalla.

Jatkuva oppiminen ei suinkaan ole vain käsite muiden joukossa. Se vaikuttaa laatuun ja tuottavuuteen ja on olennainen osa ammatin vaatimaa osaamista ja pätevyyttä, tehtävistä suoriutumista. Osaaminen lisää varmuutta ja jatkuvan oppimisen mahdollistaminen kohentaa työnantajan mainetta. Siihen tulee luoda mahdollisuuksia ja siinä pitää kannustaa. Onnistuakseen se edellyttää tavoitteellista suunnittelua, seurantaa ja johtamista sekä jatkuvaa vuoropuhelua.

Ammattikorkeakoulut vastaavat jatkuvan oppimisen tarpeisiin avoimen ammattikorkeakoulun ja täydennyskoulutuksen sisällöillä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun terveysalan ja sosiaalialan koulutuskalenterissa vaihtoehtoja löytyy paljon. On aina hienoa, kun tarpeet nousevat työelämästä ja koulutusorganisaatio pääsee vastaamaan niihin.

Osaaminenkin kehittyy yhteistyössä. Se vaatii herkkyyttä kuulla tarpeita ja tarjota ratkaisuja sekä rohkeutta yhdistää ne. Koulutuksen lisäksi osaamista voidaan ja kannattaakin vahvistaa myös muilla menetelmillä, kuten mentorointi, työkierto, simulaatiot ja osallistuminen erilaisiin kehittämishankkeisiin.

Miksi jatkuvasta oppimisesta puhutaan?

Jatkuvan oppimisen käsitteen taustalla on parlamentaarinen uudistus, jolla vastataan muun muassa työuran eri vaiheissa ilmenevään tarpeeseen kehittää ja uudistaa omaa osaamista tavoitteena työllisyyden edistäminen. Se edellyttää kaikilta vahvaa panostusta koulutukseen ja osaamiseen.

Muuttuvan työelämän vaatimukset lisäävät oman osaamisen päivittämisen ja jatkuvan oppimisen tarvetta. Erityisenä haasteena on, että koulutusta eniten tarvitsevat osallistuvat siihen vähiten. Hallitusohjelmaan sisältyvässä oppimisen uudistuksessa tarkastellaan mm. koulutuksen tarjontaa ja rahoitusta sekä opintojen aikaista toimeentuloa. Yli hallituskauden jatkuvan uudistuksen linjaukset valmistuivat vuoden 2020 lopussa.

Lähteet:
https://minedu.fi/jatkuva-oppiminen
https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=OKM033:00/2019