Yhdessä toimivat ammattilaiset tuottavat vaikuttavia hyvinvointipalveluja

Hyvinvointikeskustelu kytkeytyy uusien hyvinvointialueiden toiminnan ympärille. Mitä muuta hyvinvointikeskustelu pitää sisällään? Miten monenlainen osaaminen valjastetaan hyvinvointipalveluja yhdistäväksi ja vaikuttavaksi asiakaslähtöiseksi työksi? Mikä merkitys kulttuurilla ja luovuudella on hyvinvointityössä?

Having, being and loving! Allardin (1976) hyvinvoinnin ulottuvuuksiin sisältyy myös doing (Kivipelto & Saikkonen 2018). Kun se otetaan mukaan tarkasteluun, päästään toimijuuden käsitteeseen.

Hyvinvointia tukevien ammattilaisten toimijuuteen liittyy monialainen ja moniammatillinen työote, oman ammatillisen erikoisosaamisen hyödyntäminen työssä ja ennen kaikkea lupa toimia horisontaalisesti, organisaatio- ja ammatillisia rajoja ylittäen. Horisontaalinen työote auttaa ymmärtämään asiakkaan ongelmia ja auttamisen keinoja ilmiölähtöisesti. Ilmiölähtöinen työ sisältää erilaisia toimijuuksia ja näkökulmia.

Monialaisen osaamisen vahvistaminen

PARASTA ITÄÄ! –hankkeessa pilotoitiin Itä-Suomen Hyvinvointivoimalan mallia sosiaali- ja terveysalan toimijoiden psykiatriatalon yhdyspintatyön kehittämiseksi Kuopiossa. Hyvinvointivoimalan toiminta perustuu kulttuuri-, sosiaali- ja terveys- sekä oppilaitosten yhteiseen toimijuuteen. Keskiössä on kulttuuristen ja luovien menetelmien käyttäminen yhdyspintatyön rakentamisessa yhteisen työotteen saavuttamiseksi.

Valmennuspilottiin osallistui eri alojen ammattilaisia (n=7) ja esihenkilöitä (n=3), ja se toteutettiin seitsemän ja kolmen kerran valmennuskokonaisuuksina. Valmennuksen vaikutuksia arvioitiin alku- ja loppukyselyillä.

Aloituskyselystä selvisi muun muassa, että monialaisuuden hyötyihin uskottiin laajasti ja vahvasti, ja että yhteiskehittämiselle oli tarvetta uuden psykiatriatalon yhdyspinnoilla. Lopetuskyselyn osalta vastaajajoukko ei ollut identtinen, mikä johtui muun muassa hoitajien lakosta ja muutostilanteista.

Kokonaisuudessaan arviointikyselyistä oli tulkittavissa, että valmennus vaikutti eniten yhdyspintatyön sujuvoittamiseen. Verkosto tuli näkyväksi ja nimet saivat kasvot. Tämän koettiin sujuvoittavan ja mahdollistavan yhteis- ja kehitystyötä jatkossa. Valmennuksen suurimpana antina ei ollut niinkään valmiiden ratkaisujen tuottaminen, vaan yhteisen maaperän ja tahtotilan luominen tulevalle kehitystyölle.

Valmennuksen osallistujat kokivat saaneensa jonkin verran uusia menetelmiä omaan työhönsä. Kulttuuriset ja luovat menetelmät koettiin virkistävinä. Oman osaamisen tunnistaminen vahvistui valmennuksen aikana sekä usko siihen, että omaa osaamista voi hyödyntää yhteisessä työssä.

Mielenkiintoista ja ristiriitaista oli se, että suurin osa kyselyyn vastanneista arvioi, ettei työn tuottavuus tai hyvinvointi kasvanut monialaisen valmennuksen aikana, eikä hyötyjen koettu ulottuvan työyhteisöihin asti. Kuitenkin loppukyselyn mukaan työn mielekkyys kasvoi monialaisessa osallistujaryhmässä alkukyselyyn verrattaessa.

Yhteiskehittämiseen perustuvan valmennuksen hyödyt ulottuivat valmennettavien lisäksi myös valmentajiin, joille koko prosessi oli oman osaamisen kehittymistä, uuden oppimista ja verkostojen luomista. Oppimisprosessi antoi hedelmällisen pohjan tulevien valmennuskokonaisuuksien suunnittelulle.

Innostutaan ilmiöistä!

Kuopiossa toteutetun valmennuspilotin kokemusten perusteella kehitettiin uusi, ilmiölähtöinen valmennus, joka kytkeytyy tiiviimmin työyhteisöihin muun muassa välitehtävien avulla. Parhaillaan käynnissä olevassa ylimaakunnallisessa, Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteisessä Innostutaan ilmiöistä -valmennuksessa kuullaan hyvinvoivan Suomen asiantuntijapuheenvuoroja. Lisäksi valmennuksessa käsitellään työn kehittämiseen ja sisältöihin liittyviä asioita kulttuurisin ja luovin menetelmin sekä kytketään kehittämistä tietoperustaiseen TKI-toimintaan. Samalla tuotetaan tietoa alueiden ELY-keskusten ohjelmalliseen työhön.

Valmennuksen alussa havaittiin, että ammattilaisilla on tarvetta ilmiölähtöisen työn kehittämiseen ja verkostoitumiseen. Oman työn vaikuttavuus ei rakennu pelkästään oman tekemisen tai oman organisaation toiminnan kautta, vaan yhteiskehittämisen ja tekemisen avulla.

Työstä on tullut yhä enemmän ammattien rajapinnoille ja välitiloihin asemoituvaa horisontaalista hybridiammattilaisen työtä (Purhonen 2023). Työ muotoutuu vaikutusten pohjalta kestävämmälle pohjalle: hyvinvointipalveluja käyttävän ihmisen palveluun voidaan vastata monialaisissa verkostoissa saumattomammin, sillä eri ammattilaisilla on yhteinen näkemys ja yhteinen osaaminen ilmiöiden ja avuntarpeiden ratkaisemiseksi.

Lähteet

Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia.  Porvoo: WSOY

Elo, A. L., Dallner, M., Gamberale, F., Hottinen, V., Knardahl, S., Lindström, K., … & Ørhede, E. 2001. QPSNordic-käsikirja. Pohjoismainen työn psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden yleiskysely. Helsinki: Työterveyslaitos.

Itä-Suomen hyvinvointivoimala. Saatavissa: https://hyvinvointivoimala.savonia.fi/ [Luettu 13.2.2023]

Kivipelto, M., & Saikkonen, P. 2018. Hyvinvointia niukkuudesta? Kokemuksia viimesijaisesta turvasta. Janus, 26(1), 57-72. Saatavissa: https://journal.fi/janus/article/view/65291/30873

PARASTA ITÄÄ! -hanke 2021 – 2023. https://parastaitaa.fi/

Purhonen, K. 2023. Toiminta ammattien rajapinnoilla ja välitiloissa ammatillisuuden oppimishaasteena – toiminnanteoreettinen kirjallisuuskatsaus ja ”kolmannen työn” tutkimusviitekehyksen hahmottelu. Artikkeliluonnos.