Monimuotoinen metsä on terve ja kestävä

Metsänhoito käsitetään nykyään luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi ja ympäristön suojeluksi puuntuotannon ohella. Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen kuuluu kaikille metsäalan toimijoille.

Suomessa kansantalous ja hyvinvointi erityisesti maaseudulla on edelleen riippuvainen uusiutuvien metsävarojen hyödyntämisestä. Metsänhoidossa on tärkeää etsiä keinoja, joilla voidaan harjoittaa metsätaloutta metsien monimuotoisuutta säilyttäen.

Monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkea elävässä luonnossa esiintyvää vaihtelua. Metsien   monimuotoisuuteen vaikuttavat monet elottoman luonnon tekijät kuten ilmasto, maaperän ominaisuudet ja maanpinnan korkeusvaihtelu.

Kuten kaikkialla luonnossa, myös metsissä monimuotoisuus ilmenee näiden tekijöiden aikaansaamana vaihteluna, joka näkyy metsäluonnossa lajirikkautena, elinympäristöjen erilaisuutena ja lajien perimän vaihteluna. Suomessa kysymys biologisesta monimuotoisuudesta liitetään erityisesti metsäluontoomme. Metsät ja niissä elävät lajit muodostavatkin keskeisen osan maamme luontoa. Myös suurin osa uhanalaisista lajeista elää metsissä ja soilla.

Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä

Metsänhoidossa puuntuotannon lisäksi on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tämän hetken tärkeimpiä tavoitteita. Luonnonhoidolla voidaan ehkäistä talousmetsien lajiston yksipuolistumista ja metsätalouden ympäristöhaittoja. Luonnonhoito on jokapäiväinen osa kestävää metsätaloutta ja metsien hoitoa.

Lajistoltaan monimuotoinen metsä on terve ja kestävä. Talousmetsien luonnonhoidolla vaikutetaan lajiston monimuotoisuuden ohella myös vesistöjen puhtauteen ja metsämaisemaan.

Luonnontilaisissa metsissä kuollutta puuta on selvästi enemmän kuin talousmetsissä. Ero johtuu ennen kaikkea talousmetsien tehokkaasta käytöstä ja puunkorjuusta, mutta myös laajojen metsäpalojen harvinaistumisesta. Moni harvinainen metsälaji on riippuvainen eriasteisesti lahonneesta tai palaneesta puusta. Kuolleet puut tarjoavat ravintoa ja pesäpaikkoja linnuille ja muodostavat myös erinomaisen kasvualustan uudelle puusukupolvelle. Helpoin tapa lisätä lahopuun määrää metsässä on jättää yksittäiset tuulen kaatamat ja pystyyn kuolleet puut korjaamatta. Metsään voidaan myös jättää hakkuun yhteydessä säästöpuita tulevaisuuden kolopuiden ja lahopuun määrän lisäämiseksi.

Metsien uudistaminen ”monimuotoisesti”

Uusi vuonna 2014 voimaan tullut metsälaki tarjoaa entistä enemmän vapautta ja vastuuta metsänomistajalle oman metsänsä hoidossa. Metsänomistajan on mahdollista kasvattaa metsää eri-ikäisrakenteisena. Erilaisten metsänhoitotapojen salliminen on monipuolistanut metsiä. Metsänomistajat hoitavat metsiään omalla tavallaan ja metsänhoidon oppien väljentyminen antavat erilaisia mahdollisuuksia hakkuutavan valintaan.

Metsien uudistamisessa voidaan monimuotoisuutta turvata luonnontaimiryhmillä, näin saadaan säilytettyä paikallista alkuperää olevaa puustoa. Taimiryhmien säilyttämisellä voidaan luoda eri-ikäistä metsää ja saada aikaan vaihtelua maisemaan.

Mikäli metsän kasvupaikka ja puusto antavat mahdollisuuden, on järkevää tavoitella puuston luontaista uudistamista. Siementävää puustoa voidaan vahvistaa ennen päätehakkuuta tehdyin väljennys- tai suojuspuuhakkuin. Metsänkasvatuksessa kannattaa suosia sekametsiä. koska ne ovat kestävämpiä ja vastustuskykyisempiä tuhoja kohtaan kuin yksipuoliset, usein yhden puulajin metsät. Sekametsien kasvatus on kuitenkin monella tavalla kannattavaa, myös taloudellisesti. Monimuotoisessa sekametsässä puut kasvavat nopeammin ja tehokkaammin.

Hieskoivu kuivattaa kosteita maita

Sekametsien kasvatuksessa voidaan hyödyntää myös helposti uudistuvaa hieskoivua. Hieskoivu menestyy hyvin kosteilla ja vähähappisilla kasvualustoilla. Hieskoivulla on muista kotimaisista puulajeista poiketen kyky kuljettaa juurilleen happea ilmasta. Koska hieskoivu ei ilmeisesti pysty säätelemään vedenkulutustaan yhtä hyvin kuin havupuut, sillä on runsaasti haihduttavana puuna positiivinen vaikutus kosteiden maiden kuivatuksessa. Hieskoivun luontainen uudistaminen turvemailla on helppoa ja epäonnistuneilla tai hoitamatta jääneillä männynistutusaloilla se turvaa metsän syntymisen.

Metsän uudistamisessa taimikon saa perustaa hieskoivun taimilla tai siemenillä vain turvemailla, kangasmaiden soistuneissa osissa ja tiiviillä savi- tai hiesuvaltaisilla mailla. Muilla kasvupaikoilla hieskoivua voidaan käyttää sen kasvupaikasta ja alueen maantieteellisestä sijainnista riippuen täydentävänä puulajina.

Taimikonhoidon yhteydessä havupuuvaltaiseen taimikkoon on suositeltavaa jättää kasvamaan myös lehtipuita. Erityisesti haapa, raita ja jalot lehtipuut ovat säästämisen arvoisia, sillä ne tarjoavat ravintoa ja suojaa monipuoliselle lajistolle.

Taimikonhoidossa voidaan jättää luonnontilaisia tiheikköjä riistaa varten. Lehtipuuvaltaisissa taimikoissa on suositeltavaa jättää pienempiä havupuun taimia raivaamatta, jotta alueelle muodostuisi eri-ikäinen metsä.

Maisemallisesti tärkeillä alueilla voidaan hakkuut tehdä vaiheittain eri-ikäisrakenteisen kasvatuksen menetelmillä, koska hakkuutuloja kuitenkin kertyy ja puustopääomaa säilyy. Vesistöjen läheisyyteen tulisi jättää hakkuissa suojavyöhykkeitä turvaamaan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden lajien säilymistä sekä liikkumista. Rantametsien käsittelyssä maisemakuvan säilyttäminen ja vesistön suojelu on tärkeää.

Koulutus ja neuvonta tarpeen

Metsänomistajien neuvonta on tärkein keino edistää monimuotoisuuden säilymistä. On tärkeää, että omistajat saavat oikeata tietoa uuden metsälain tavoitteista ja vaatimuksista sekä toisaalta hyvästä metsänhoidosta. Tätä neuvontatyötä tekevät kaikki metsäammattilaiset sekä ympäristönsuojelu järjestöt sidosryhmineen.

Metsänomistajilla on hyvät mahdollisuudet tutustua metsien monimuotoisuutta edistäviin ennallistamistoimiin Repoveden kansallispuistossa Mäntyharjun ja Valkealan rajamailla. Puistossa on tehty luonnon ennallistamistoimenpiteitä useissa erilaisissa kohteissa. Puistossa voi tutustua kulotusalueeseen taimettumiseen luontaisesti, lahopuiden lisäämiseen keinollisesti sekä soiden palauttamiseen luonnontilaan ojat tukkimalla. Myös alueen metsätaloudellinen historia on mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen.

Monimuotoiset Metsät -hanke järjesti vuonna 2016 viisi erilaista tiedonvälitystilaisuutta Etelä-Savossa, joista yksi oli maastoretki Repovedelle. Retkelle osallistui 38 henkilöä, joista osa oli tulevaisuuden metsäammattilaisia.

Kansallispuistoa esitteli Metsähallituksen Aarno Tervonen. Hän kertoi alueella tehdyistä luonnon ennallistamistoimenpiteistä. Mukana retkellä oli myös WWF:n Annukka Valkeapää, joka esitteli järjestönsä uutta metsänhoito-opasta sekä sen soveltamista käytännössä.

Monimuotoiset metsät (MoMet) -hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja sitä toteuttaa Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu.